Reporadio.fi
Reporadio -kirjan virallinen kotisivu


Jarmo Viljakainen - Valtiotieteen lisensiaatti, journalisti, tietokirjailija, syntynyt Helsingissä 1948.
Mielipiteitä kirjasta

ILTALEHTI

Helsinki

Pertti Salolainen Claes Anderssonille

"Lukemiseksi suosittelen Jarmo Viljakaisen Reporadiota. Olen sitä itsekin aloittelemassa ja uskon sen sinuakin "yleläisenä" kiinnostavan."

(Iltalehden sano se kirjeessä -kolumni 24.8.2008)


NYKYPÄIVÄ

Helsinki

Professori Seikko Eskola:
Viljakaisen teos on tärkeä puheenvuoro – hän pystyy tuomaan olennaista uutta taisteluun Yleisradiosta

"Revon kaudesta valtiot. lis. Jarmo Viljakainen on kirjoittanut analyysin. Tekijällä on monipuolinen kokemus viestinnän tehtävistä radiossa, televisiossa ja liikenneministeriössä. Kirja perustuu laajaan materiaaliin. Hän pystyy tuomaan olennaista uutta taisteluun Yleisradiosta tutkimukselle avautuneiden Suomen kommunistisen Puolueen ja ns. Puskalan toimiston tiedusteluraporttien myötä…

Viljakaisen teos on tärkeä puheenvuoro, koska Yleisradion vuosikymmen sitten ilmestynyt historia on reporadion politiikan osalta jäänyt kovin pinnalliseksi ja sivuuttaa yhtiössä käydyn taistelun oleelliset ongelmat…

Kommunistisen puolueen keskuskomitean asiakirjojen perusteella Viljakainen osoittaa, miten puolue tuki Yleisradion radikaalistuneita toimittajia. Vasemmistolaistuneet toimittajat organisoituivat tehokkaasti. Sosiaalinen paine oli kova. Viljakaisella on esimerkkejä stalinistien solujen tiukasta kurista ja toverituomioistuimista. Vanhat toimittajat joutuivat kovan painostuksen alaisiksi. Tekijä kertoo useitten tehneen tämän "punaisen terrorin" vuoksi itsemurhan. Nämä "sotasurmat" olisi yhtiön kunnian vuoksi syytä selvittää. Käytössä oli mustia listoja porvareista, joita ei saanut haastatella …"

(Nykypäivä -lehti 4.7.2008, professori Seikko Eskolan kirja-arvio otsikolla Kun Yleisradio teki vallankumousta.)


ILTALEHTI

Helsinki

Iltalehti julkaisi 8.6.2008 kolmen sivun jutun kirjasta. Yksi aukeama oli reporadion kohuohjelmien esittelyä Jarmo Viljakaisen kirjan pohjalta/p>

Tätä televisiota pelättiin!

Näitä "reporadion" aikaisia ohjelmia tavallinen kansa katsoi 60-luvulla ihmeissään, ärtyneenä ja peloissaan.

"Tällä viikolla julkaistun Reporadio - Yleisradion vaaran vuodet 1965 -1972 -kirjan mukaan porvaripiireissä Yleisradio nähtiin lähinnä taistolaiskommunistien käsikassarana "henkisen miehityksen" operaatiossa, jota johdettiin Neuvostoliitosta. Reporadio oli oikeiston antama pilkkanimi tuon ajan Yleisradion ohjelmapolitiikalle, jossa tuuletettiin ja pilkattiin perinteisiä yhteiskunnallisia arvoja. Eino S. Repo syrjäytettiin vuonna 1969, mutta hänen kautensa ohjelmat Yleisradiossa elävät monien muistikuvissa edelleen. Osalle suomalaisista ne merkitsevät vain nostalgisia välähdyksiä 60-luvun radikalismista, osalle ne ovat synkkä muisto, tunkkainen painajainen."

(Iltalehti, Esko Liukkonen 8.6.2008)


ILTALEHTI

Helsinki

Jyrki Vesikansa

"Pyhimys vai paholainen?"

"Repo-radiosta tuli varhain myytti. Toisille Eino S. Repo oli pyhimys, joka toi Suomeen aidon sananvapauden. Toisille Ylen pääjohtaja oli paholainen, joka oli ryhtynyt kommunismin asianajajaksi ja pyhien arvojen rienaajaksi. Totuus on tässäkin jossakin puolivälissä …Revolla oli silti omakin osuutensa ajan hengen aallokossa…

Repo kannusti uudistuksia, salli paljon ja rehvasteli mahdillaan varsinkin pari viskiä otettuaan. Tällä tyylillä hän hankki nopeasti sekä ihailijoita että vihollisia. Jälkimmäisiä pian lähes kaikista poliittisista leireistä…

Poliittisesti Repo-radio vaikutti päinvastoin kuin sen innokkaat toimittajat olivat kuvitelleet. Kansalaiset eivät "tiedostaneet", kuten piti, vaan vaaleissa 1970 voittivat Kokoomus ja Veikko Vennamo. Edessä oli nuorison taistolaisuuden ja suomettumisen huippukausi, mutta porvarillinen enemmistö koko yhteiskunnassa on pysynyt ja jopa vahvistunut…"

(Iltalehti 8.6.2008, otteita Jyrki Vesikansan kolumnista)


SATAKUNNAN KANSA

Pori

Lehti julkaisi 20.7.2008 kahden aukeaman juttukokonaisuuden, jossa toimittaja Harri Aalto ammattitaidolla esittelee kirjan. Etusivulla otsikko ja ingressi:

"Reporadio saa yhä näkemään punaista"

"Yleisradion ääriradikaalit vuodet 1960-luvun jälkipuoliskolla ja 1970-luvun alussa nousevat päivänvaloon Jarmo Viljakaisen kirjassa Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972. Se kokoaa yhteen ne vihan- ja pelonsekaiset tunteet, joita pääjohtaja Eino S. Revon kiistelty pää- ja radiojohtajakausi herätti poliittisessa oikeistossa…

Valtiotieteen lisensiaatti Jarmo Viljakainen järjesti kesäkuussa (2008) Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla tiedotustilaisuuden uudesta kirjastaan…

Viljakainen tiesi tietysti jo etukäteen, että aihe on arka. Kun lisäksi kirjan näkökulma on peittelemättömän oikeistolainen, jo etukäteen oli arvattavissa, että osa mediaväestä ei koskisi siihen pitkällä tikullakaan. Siinä saavat äänensä kuuluviin reporadion tunnetuimmat aikalaiskriitikot…

Reporadio vie lukijan 40 vuoden takaiseen aikaan, jolloin Yleisradiolla oli yksinoikeus radio- ja tv-toimintaan… Suomen sähköisessä viestinnässä meno oli sellaista, ettei kymmenistä ellei sadoista radio- ja tv-kanavista nauttiva nykypolvi voi sitä kuvitellakaan…

Kirja on kovaa tekstiä mieheltä, joka kuitenkin myöntää avoimesti olevansa "pro Yle"

- En missään tapauksessa halua asettaa kyseenalaiseksi nykyisen Yleisradion asemaa. Se on välttämätön tukipilari suomalaisessa mediakentässä, jota leimaavat pinnallisuus, viihteellisyys ja ulkomaalaisomistus, Jarmo Viljakainen sanoo.

Hänen mielestään reporadiota ei kuitenkaan saa unohtaa – jos ei muusta syystä niin siksi, ettei tällaista enää pääsisi tapahtumaan Suomessa.

- Median haltuunotto on perinteisesti vallanvaihdon ensimmäinen askel. Näin on tapahtunut itänaapurissa Jeltsinin aikakaudella ja nyt uudelleen Putinin valtakaudella… Toinen keskeinen syy vanhojen kaiveluun oli Viljakaiselle se, että vuodet ovat kullanneet reporadiosta "palvotun mediakultin", kuten hän itse ilmaisee.

- Ylen omassa virallisessa historiikissakin reporadiosta puhutaan vain "uudistumisen aikana", Viljakainen huomauttaa.

- Se on aika kaunisteltu ilmaus ajasta, joka tuotti ilmoille "repiviä, perinteisiä arvoja ja demokratiaan halveksivia" ohjelmia, kuten Viljakainen sanoo…

Yksisilmäisten "asiaohjelmien" lisäksi Ylessä vaikutti Televisioteatteri, josta Viljakaisen mukaan tuli kommunistien tärkein propagandasolu. Se markkinoi kansalle marxismi-leninismin mukaista kommunistista yhteiskuntajärjestelmää…

"Reporadiota ei enää ole, mutta monet sen tiedostavista toimittajista ovat yhä mukana suomalaisessa tiedonvälityksessä – vieläpä sangen keskeisillä paikoilla. Monet heistä voi jäljittää Toimittajaliittoon, jonka jäsenet kuuluivat usein SKP:n vähemmistösiipeen."

(Satakunnan Kansa 20.7.2008, toimittaja Harri Aalto)


VERKKOUUTISET

Helsinki

Markku Jokipii

Reporadion tavoitteena oli Neuvosto-Suomi

"Valtiotieteen lisensiaatti Jarmo Viljakainen on koonnut seikkaperäisen teoksen Yleisradion kohtalonajoista, joka on puoliksi pamfletti, puoliksi hyvin perusteellinen tutkimus satoine lähdeviitteineen.

Eino S. Revon ajasta Yleisradiossa ei Viljakaisen kirjan perusteella voi laatia sankaritarua ainakaan tosiasiapohjalta. Äärivasemmalle kallellaan olleet toimittajat tekivät railakkaita ohjelmia, jotka omassa ajassaan koettiin toisaalta edistyksellisiksi, toisaalta vihamielisiksi, pilkkaaviksi ja tavallisen ihmisen arvoja loukkaaviksi…

Osa Yleisradion toimittajakunnasta teki nöyrää, asiallista ohjelmatyötä samalla, kun huomio ja voimavarat kohdistettiin enenevässä määrin vasemmistolaiselle tajuntateollisuudelle: yhteiskunnallisten viihdeohjelmien ja tv-teatterin produktioille. Uutistoimituksen toivottiin "aktivoivan" ja aikaansaavan "tiedostamista" tietyissä yhteiskuntaluokissa sekä toimivan "piikkinä porvarillisen yhteiskunnan lihassa". ..

Viljakainen mainitsee tuon ajan sankareiksi mm. Pertti Salolaisen, Ben Zyskowiczin, Tuure Junnilan, Kullervo Rainion sekä päättäväistä viestintäsotaansa käyneen professori Osmo A. Wiion. Myös Kekkos-vastaisuuden apostoli Kauko Kare nousee Yleisradion vasemmistolaishegemoniaa vastustaneiden sankarikaartiin. ..

Viljakaisen kirjan tuoretta uutisarvoista luettavaa ovat lainaukset ns. Puskalan toimiston papereista, jotka siirrettiin viime vuoden joulukuussa julkiseen arkistoon, ja joita on luettavissa ainakin vuosilta 1960-1972. Veikko Puskala oli ns. asevelidemari, joka johti kommunisteja vakoillutta tiedotuspalvelua. Tämä tapahtui SDP:n asevelisosialistien ja Suojelupoliisin kanssa yhteistyössä. Puskalan raportit auttoivat maan johtoa ja muita vaikuttajia pysymään selvillä kommunistien kumoushankkeista. Toiminta sai rahaa mm. työnantajajärjestöiltä, ja tietoja toimitettiin myös presidentille.

Viljakainen on käynyt Puskalan paperit Yleisradion ja Revon osalta lävitse. Arkisto on varsin laaja ja tarjonnee mielenkiintoista luettavaa ja raportoitavaa muistakin tuon ajan jännitysnäytelmän juonikuvioista. Mikrofilmeillä olevasta materiaalista Viljakainen on löytänyt havainnollisia kytköksiä Revon ja Yleisradion aatteellisista ja taktisista yhteyksistä NKP:n, KGB:n ja SKP:n suunnille.

Viljakaisen suuritöinen teos on tarkkaan rajattu Yleisradion vaaran vuosien kuvaus. Eino S. Revon oma elämä, suurine ristiriita-asetelmineen olisi sekin tutkimisen ja tarinan arvoinen, ei kuitenkaan marxilais-leniniläisittäin ylistettynä. "

(Verkkouutiset 3.6.2008, Markku Jokipii)


TÖÖLÖLÄINEN

Helsinki

"Punatautia ennalta ehkäisevää luettavaa"

"Jarmo Viljakaisen mainiossa teoksessa Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972 (Nord Print 2008, 367 s.) kuvataan Eino S. Revon pääjohtajuutta ja hänen myötään syntynyttä ns. reporadiota. Kirja on hyvää ja punatautia ennalta ehkäisevää luettavaa niille nykyajan nuorille, jotka mielivät Yleisradioon töihin. Viljakaisen kirjasta löytyy mielenkiintoinen lainaus Suojelupoliisin muistiosta (19.3.1973). Muistion mukaan radion ja television luotettavia vasemmistotoimittajia kehotettiin nimenomaan suorissa ajankohtais- ja uutislähetyksissä ampumaan lonkalta esille asioita, joita voitiin hyödyntää vasemmistolaisessa manipuloinnissa. SKP:n ohjeiden mukaan samalla pyrittiin siihen, että Neuvostoliiton tiedotusvälineet tukisivat kaikin tavoin työläisten ratkaisevaa taistelua."

(Töölöläinen -lehti 3/2009, Matti Niirasen kolumnissa Tulipunainen uutishuone on romantisoitu versio reporadiosta)


VAPAUSSOTURI

Helsinki

"Viljakaisen kirjaa voi suositella suomalaisesta vallankumouksen teon historiasta kiinnostuneille, sillä sitä historiaahan reporadio nimenomaan edustaa."

"Mehän kaikki 1960- j1 1970 -luvulla eläneet tunnemme käsitteen reporadio. Se oli silloinen Yleisradiomme, joka pääjohtajansa Eino S. Revon johdolla valjastettiin palvelemaan vasemmistoradikalismia ja vallankumousta. Räävittömine ohjelmineen reporadio kääntyi itseään vastaan ja aiheutti vasemmistolle 1970 vaalitappion ja lopulta Revolle eron pääjohtajan tehtävästä…

Paljon pahaa oli kuitenkin jo saatu aikaan. Yleisradioon oli pesiytynyt vasemmistolainen toimittajakunta, jonka vaikutus on tuntunut pitkään. Jarmo Viljakainen viittaa tähän pitkäaikaisvaikutukseen, mutta ehkäpä hän olisi voinut analysoida vähän tarkemmin tuon vaikutuksen kestoa ja laajuutta.

Tampereen toimittajakoulutus ja Yleisradio olivat vahvasti äärivasemmiston käsissä, tuona aikana toimittajiksi värväytyneitä vallankumouksellisia lienee edelleen vaikuttamassa niin televisiossa, radiossa kuin lehdistössäkin…

Viljakainen analysoi erityisesti Yleisradion hallintoelinten toimintaa reporadion aikana. Sieltä paljastuu jatkuva erimielisyys kiistanalaisten ohjelmien esittämisestä. Samalla Viljakainen tuo esille, miten matalalle tasolle radio- ja televisiojournalismi saattoi noina vuosina vajota. Tason laskusta olivat pääjohtajan suostumuksella vastuussa mm. sellaiset "kulttuurieliittiimme" luetut nimet kuin no Paasilinna, Timo Bergholm, Kaisa Korhonen ja Arvo Salo."

(Vapaussoturi 4 / 2008, Mikko Uola)